Vihdoin taas kirjoittamassa. Oon iloinen, kun tammikuu on ohi. Oli rankka ja vaikea kuukausi. Hirveästi hommia ja tulin lisäksi kipeäksi. Kolme viikkoa taistelua flunssan kanssa ja yhä on nuhaa.
Oon niin kiitollinen, että mulla on semmoiset tukijoukot kuin on. Uskomaton perhe, avomies ja ystävät. Jos kaipaan tukea niin aina on joku vähintään puhelun toisessa päässä.
On yllättävän vaikeaa ottaa aikaa itselleen ja palautumiseen. Nyt otin tän viikon tavoitteeksi tehdä hommat viikolla ja viikonlopun olin lomalla. Onneksi kuuntelin läheisiä. Tuntuu rentoutuneemmalta. Tätä vois tavoitella joka viikko.
Kävin nyt pitkästä aikaa taas Helsingissä. Nyt istun onnibussissa matkalla takaisin Turkuun, katselen lumisia maisemia ikkunasta ja kuuntelen musiikkia. Mieli ja kroppa lepää.
Ohessa pari kuvaa viikonlopulta. Inspiraatiota mielelle!
Iki-ihana Aurajoki
Nää tekstuurit tässä kuvassa on vaan ah, niin inspaavia.
Nuoruuden kodin talotoimikunnan pihatuvalla on usein kaikkia kivoja käsityöpajoja.
Tänään tehtiin ystävänpäiväkortteja ja oli pieni kahvila pystyssä.
Äidin kanssa taiteiltiin.
Oon mukana vapaaehtoisena Keep A Child Aliven Suomen porukassa.
Meillä oli tapaaminen tänään ja hyvin kuulkaat meni, vaikka meitä oli vaan hyppysellinen!
Voisin postata ihan vain KCAsta piakkoin.
Uuteen nousuun!
À bientôt,
Miriam
