Hiljaisuuden raukeaminen

Moikka,

Pitkästä aikaa...

On kyllä ollut semmoinen kevät ja kesä, että huhhuh! Hyvä, kun on ehtinyt hengittää saati kirjoittaa tänne blogiin. En ole saanut rutiinia tähän postailuun, mutta en aio luovuttaa! Yritän vielä!

Oon käynyt puolen vuoden aikana paljon läpi ajatuksiani. Oon oppinut itestäni uutta ja oon alkanut näkemään arjen eri tavalla. Mulla on erilainen suhtautuminen työskentelyyn ja vapaa-aikaan.

 

Oon tarvinnut entistä enemmän aikaa itselleni. Meditaatioista omiin hulluihin tanssihetkiini.

Ootteko ikinä tanssinut yksin? Heilunut holtittomasti, leveääkin leveämpi hymy kasvoilla ja hiestä märkänä? Mun mielestä sitä parempaa fiilistä jos lähtee etsimään niin menee aika vaikeaksi. Todella vapauttavaa.

Nyt lue edellinen kappale uudelleen, mutta metaforana... Hahaa, kuvaa hyvin mun tämän hetkistä elämää ja suhtautumista siihen. Ei se arki loppupeleissä ole niin vakavaa.

Yritän oppia päästämään irti. Olla välittämättä muista tai varsinkaan siitä omasta äänestä, joka meinaa pitää mua ja mun kunnianhimoa aisoissa.

 Kuvat Adel Mekhane IG @nuudeli_aadeli

Tanssitaan täysillä tää syksy!

À bientôt,

Miriam

Kiitollisuutta ja inspistä

Heippa kaikille, täällä taas.

Vihdoin taas kirjoittamassa. Oon iloinen, kun tammikuu on ohi. Oli rankka ja vaikea kuukausi. Hirveästi hommia ja tulin lisäksi kipeäksi. Kolme viikkoa taistelua flunssan kanssa ja yhä on nuhaa.

Oon niin kiitollinen, että mulla on semmoiset tukijoukot kuin on. Uskomaton perhe, avomies ja ystävät. Jos kaipaan tukea niin aina on joku vähintään puhelun toisessa päässä.

On yllättävän vaikeaa ottaa aikaa itselleen ja palautumiseen. Nyt otin tän viikon tavoitteeksi tehdä hommat viikolla ja viikonlopun olin lomalla. Onneksi kuuntelin läheisiä. Tuntuu rentoutuneemmalta. Tätä vois tavoitella joka viikko.

Kävin nyt pitkästä aikaa taas Helsingissä. Nyt istun onnibussissa matkalla takaisin Turkuun, katselen lumisia maisemia ikkunasta ja kuuntelen musiikkia. Mieli ja kroppa lepää.

Ohessa pari kuvaa viikonlopulta. Inspiraatiota mielelle!

 Iki-ihana Aurajoki

 Nää tekstuurit tässä kuvassa on vaan ah, niin inspaavia.

 Nuoruuden kodin talotoimikunnan pihatuvalla on usein kaikkia kivoja käsityöpajoja. 

Tänään tehtiin ystävänpäiväkortteja ja oli pieni kahvila pystyssä. 

Äidin kanssa taiteiltiin.

 Oon mukana vapaaehtoisena Keep A Child Aliven Suomen porukassa.

Meillä oli tapaaminen tänään ja hyvin kuulkaat meni, vaikka meitä oli vaan hyppysellinen!

Voisin postata ihan vain KCAsta piakkoin.

Uuteen nousuun!

À bientôt,

Miriam