Pitkästä aikaa...
On kyllä ollut semmoinen kevät ja kesä, että huhhuh! Hyvä, kun on ehtinyt hengittää saati kirjoittaa tänne blogiin. En ole saanut rutiinia tähän postailuun, mutta en aio luovuttaa! Yritän vielä!
Oon käynyt puolen vuoden aikana paljon läpi ajatuksiani. Oon oppinut itestäni uutta ja oon alkanut näkemään arjen eri tavalla. Mulla on erilainen suhtautuminen työskentelyyn ja vapaa-aikaan.
Oon tarvinnut entistä enemmän aikaa itselleni. Meditaatioista omiin hulluihin tanssihetkiini.
Ootteko ikinä tanssinut yksin? Heilunut holtittomasti, leveääkin leveämpi hymy kasvoilla ja hiestä märkänä? Mun mielestä sitä parempaa fiilistä jos lähtee etsimään niin menee aika vaikeaksi. Todella vapauttavaa.
Nyt lue edellinen kappale uudelleen, mutta metaforana... Hahaa, kuvaa hyvin mun tämän hetkistä elämää ja suhtautumista siihen. Ei se arki loppupeleissä ole niin vakavaa.
Yritän oppia päästämään irti. Olla välittämättä muista tai varsinkaan siitä omasta äänestä, joka meinaa pitää mua ja mun kunnianhimoa aisoissa.
Kuvat Adel Mekhane IG @nuudeli_aadeli
Tanssitaan täysillä tää syksy!
À bientôt,
Miriam